sateenkaari vie maahan satujen

Istun ravintolassa, vieressä nenäkirjassa kiinni istuvat matkakumppanini. Edessä häämöttää osan pilvistä peittävä vuori, palmuja, vihreää ja rehevää kasvillisuutta, ympärillä  filippiiniläisiä, jotka on tulleet viettämään pääsiäitä tänne Nagaan. Sivulla heiluu tarjoilia joka luuttuaa lattiaa musiikintahdissa siihen malliin että pistää kyllä vähä hymyilyttämään. Vieressä valaistu wakeboarding rata jota jotkut vielä iltahämärässä vetävät.

Eli niin, me ollaa bäkkii filippiineillä ja sepäs se vasta onki mukavaa, vähä ku ois kotikonnuilla taas :) 

Kambodsan Siem Reapista hotellilta siis hypättiin tuk-tukin kyytiin ja ajettiin kaupungin läpi kohti lentokenttää. Mietittiin vaan, että miten ilma voi illallakin olla näin kuuma, kyydissäkin tuntuva tuuli oli kuin föönistä ois puhaltanu kuumaa ilmaa. Lentokentällä ne olivat sitä mieltä, että mä olin pallon pakannu huonosti, ja jouduttiin luopumaan siitä, eikä auttanu vaikka kuin yritin olla surun murtaman näköinen, no toivotaan et siitä olis heille yhtä paljon iloa ku se on meille antanut :) 

Noh, lentokentällä ilmeni meiän koneen olevan 4 tunia myöhässä, epäonnistuneiden nukkumisyritysten aateltiin vähän kierellä ja kattoo mitä siellä oli tarjolla. Jonkun ajan kuluttua (minä just kassalla), mies tuli ja sano et lento on lähössä, kaikki muut on koneessa ja meitä vaan odotetaan. Paniikissa juostiin sen tyypin kaa portille ja pihankautta koneeseen. Siellä ne muut istuivat ja seurasivat ku kolme läähättävää tyttöä pääsivät istumaan omalle paikalle. Todettiin vaan, et mitä mitä, tää tulee tavaks et aina ollaan joko viimetipassa tai reilusti myöhässä kyydeistä. Vietnamissa oltii kuultu väärin bussinlähtöaika ja koko bussilastillinen joutu odottamaan meitä puoltuntii ku me oltiin rauhassa oltu syömässä.. hävetti ihan sikana mut onneks nää ihmiset on niin mukavia ja ystävällisiä ja huolehtivaisia että huolehti et varmasti päästään matkaan! Siellä lentokentälläki oikee lähti ettimään meitä.

Oltiin kolmen aikaan yöllä manilassa ja se fiilis ku manilan kolmas terminaali tuntuu jo tutulta paikalta, oltiin kyl myös melkeen unohdettu et ei ollakkaan turisteja muiden joukossa, vaan et ne päät kääntyilee ja huutelut alkaa taas ... taksin tingittyämme, päästiin hostellille ja nukkumaan keski-ikäisten filippiiniläisnaisten sekaan. Natiseviin, mutta pehmeisiin kerrosänkyihin me sitte ummistettiin silmämme ja herättiin aamulla, otettiin taksi bussiasemalle. Se ihmispaljous on kyl jotain Manilassa mitä ei oikee tajuu mut hirveesti niitä on, siit ei niinku pääse mihkää :D

Bussi tänne nagaan kesti taas vaivaset 10 h, mut oikeesti bussissa istuminen on erittäin hyvää aikaa vaan olla, haaveilla, mietiskellä, muistella ja olla vaan. (ihan niinku tän kahen ja puolen kuukauden aikana ois jotenki hirveesti tehtävää ja velvollisuuksia ollu).

Oltiin aamulla perillä täällä Nagassa ja kyllä mut yllätti positiivisesti tää paikka. Ois ku jossai laskettelukeskukses, okei ei lunta mut tämmösiä mökkimajotuksia, wakeboarding ratoja. Tääl voi myös pyöräillä, lenkkeillä, kiipeillä, vaeltaa, ja kaikenmoista aktiviteettia harrastaa.
Meil on tääl sellanen pikkuparakki asuntona, oikein viihtysä, mut eile meiän lukutoukka venla makas patjallansa tyynen rauhallisesti, kunnes huomas sivusilmällään liikkuvan, siitä vasta elämölö  syntyi, kun kiljuva venku hyppäsi sängylle turvaan ja sitten alkoi torakanmetsästys, mä sen perässä jouduin lenkkari kädessä ja hyttysmyrkky toisessa  olemaan. Mut oli liian sinnikäs torakka ku ei kuollu vaikka kuinpaino, ja sitte se kipitti omaan koloonsa nurkkaan, seurauksena venkun levottomat yöunet. Yllättävän vähän on kyl ollu noita öttiäisiä meiän yöpaikoissa !
Filippiinien mangot on paljon parempia ku vietnamin ja kambodzan, eli niitä on taas tullu vedettyä oikee olan takaa! Pääsiäisen jälkee ois tarkotus lähtee kattelee viel yks surffipaikka ja pikku kaloja eli valaita!
Eilen ruokia odotellessa totesin tytöille et juttelin tos yhen korealaisen naisen kaa ja kerroinet ollaan lähössä kahenviikonpäästä. Matu kysy: ai kahen?? Ollaanko me oikeesti tääl enää kaks viikkoo ? Pienen hiljaisuudenjälkeen kaikkien suut alko kääntymään ylöspäin ja spekulointi mitä kaikkee on kerenny tapahtumaan. "Muistatteko sillon malapackualla ku mietittiin et sit ku on enää kaks viikkoo?" Ja nyt se on! Aikamoinen fiilis kyl, viel kerkee kokee kaikkee mut silti mielissään tulossa jo kotiin, aikamoista :) !
Eilen aamulla herätessä mietin, et tällastako on herätä mumona, kun jokapaikkaa kolottaa ja pienikin liike tuntuu, nimittäin toi wakeboarding sen teki, oltiin tyttöjen kaa niin jumissa, mut totesin et siitä se lähtee mistä se on tullukki, joten eiku uudestaan vaa ja voi että mö nutiiiin !!!!

Ei olla päästy koneelle pitkää aikaan ja ei saada siis kuvii ladattua, mut ne tulee sit myöhemmin, mut täs tällänen päivitys et hengissä ollaan, ja hyvin mennee mutta menköön !
Tee Vilma