Joy of living

Se tapahtuu vahintaan kerran paivassa. Edelleen. Joka kerta se tulee yhta yllatten, hyokaten puskista, just silla hetkella, ku luulit jo tottuneesi kaikkeen tahan. Joka kerta se nostaa suupielia lahemmas korvanlehtia ja kutittelee lystikkaasti vatsanpohjassa.

Tanaan se tuli, ku istuskelin varjossa tenniskentan laidalla, annoin Vilman puhelimesta soljuvien pianosavelmien tulvia kuuloelimiin ja naureskelin tyttojen omien-epaonnistuneiden-lyontien-selittely-kommenteille. Kun se sujahti salaa aivojen ymmarrysyksikkoon, ma pysahdyin ja katoin ihan uusin silmin hammastyneena ymparilleni: vilkaisin vihreita palmuja, haikaisevan sinista taivasta, vedin nenaan vastaleikatun nurmikon tuoksua ja tunsin oikeesti, miten kuumasti aurinko paisto mun jaloille, jotka oli jaany viilentavan varjon ulkopuolelle. Ehka miljoonannen kerran ma huudahdin riemastuneena tytoille, ihan ku oisin ekaa kertaa tajunnu:"OIKEESTI TYTOT, miettikaa missa me ollaan!!!! Vahan ma nautin!"

Ma tajusin myos tassa pari paivaa sitten oikeesti, miten ainutlaatusessa elamantilanteessa me eletaan taalla, ku juttelin rannalla yhen mukavan englantilaisen miehen kanssa. Me juteltiin kaikenlaista eri kulttuureista ja stereotypioista, naisten ja miesten valisesta tasa-arvosta yleensa ja matkustelusta. Sen juttuja kuunnellessa, ma rehellisesti sanottuna ehka ekaa kertaa elamassani oikeesti tiedostin, miten tasa-arvosessa maassa mut on kasvatettu, jopa Euroopan muihin maihin verrattuna. En ees uskalla alkaa miettimaan, miten haviavan pieni prosentti maailmassa elavista tytoista vois ikina ees haaveilla tienaavansa ite rahat ja matkustavansa kavereidensa kanssa toiselle puolelle maailmaa kattelemaan huvikseen paikkoja ja nauttimaan elamasta. Sita ajatellessa menee niin pyoralle paastaan, ettei oikeesti tieda kuinka pyorailla pois paastaan. Ehka senki takia, on ihan hyva joka paiva havahtua taas pariks sekunniks siihen, etta taalla sita tosiaan ollaan ja sen kunniaks hakea kaupasta hyvin ansaittu kolmas jatskituutti.

Ollaan siis surffattu jalleen, pelattu tennista, hyppelehditty hulvattomissa aalloissa, ajeltu skoottereilla pitin kylanraittia, nukuttu ansaittuja paivaunia, luettu kirjoja, juotu litroittain tuoreista hedelmista tehtyja mehuja ja smoothieita, vaellettu hiekkadyyneilla, kayty nuorina kapinallisina uimasssa hienon resortin valtavan ylellisessa uima-altaassa ja esitetty sen jalkeen ymmartamattomia turisteja seka kuvattu mm.videoo kolmesta lehmasta, jotka oli niinku me ja puhuttiin niiden ajatuksina sit meia keskustelut.

Tossa on kuvia viela sielta Huesta, missa me Venlan kans kierreltiin muinaiset temppelit ja pagodat ja ne oli yllattavan mielenkiintosia seka hienoja! Toi Hue on ollu aiemmin Vietnamin paakaupunki ja sillon tata maata hallitsi Nguyen-dynastia, jonka keisarin asumuksilla me siis kaytiin vahan jorailemassa. Huvittavinta tassa historiatietoiskussa kuitenki on, etta nykysinki suunnilleen 40% Vietnamin 91,5 miljoonasta ihmisesta on sukunimeltaan Nguyen. Vietnam on sivumennen sanoen myos yks harvoja maita, jossa ei oo McDonaldsia ollenkaan. Osallistuttiin Venlan kans myos buddhamunkkien rukoushetkeen, jossa laulettiin ja elehdittiin kasilla mukana. Sen jalkeen oli meditaatiokavely ja siella me tallusteltiin ihan vaan hivenen muista erottuvina rauhassa jonon mukana, eika sen aikana pitany ajatella muuta ku luonnonaania ja omaa askellusta. Kuulostaa varmasti tosi helpolta, jos satut olemaan buddhalainen munkki, mutta yritappa samaa suomalaisena pullana..

Tassa taa meian viihtyisa sleeping bus.

Harrasta hengailua kiinalaisessa puutarhassa

Rennonoloisissa tunnelmissa

Taalla on iha hervottomasti naita kreiseja kitesurffareita, jotka hyppii torkeen korkeelle

Stand-up-kommunisti-Vilmaki laskee liukumakee taalla kommunistimaassa ku kotonaan (Vilma siis sekotti muinoin koomikon ja kommunistin keskenaan)

Venlaki yritti, mutta silla ei oikein luistanu

 Huomenna me lahetaan aamulla kaheksalta Ho Chi Minhiin ja ollaan siella yks yo, minka jalkeen jatketaan bussilla Kambodzaan viikoks ja sit lennetaan takas Filippiineille loppuajaks.

Ymparistoystavallisin terveisin Matleena (joka ikava kylla ei enaa ole Greenpeacen kuukausilahjottaja)