sateenkaari vie maahan satujen

Istun ravintolassa, vieressä nenäkirjassa kiinni istuvat matkakumppanini. Edessä häämöttää osan pilvistä peittävä vuori, palmuja, vihreää ja rehevää kasvillisuutta, ympärillä  filippiiniläisiä, jotka on tulleet viettämään pääsiäitä tänne Nagaan. Sivulla heiluu tarjoilia joka luuttuaa lattiaa musiikintahdissa siihen malliin että pistää kyllä vähä hymyilyttämään. Vieressä valaistu wakeboarding rata jota jotkut vielä iltahämärässä vetävät.

Eli niin, me ollaa bäkkii filippiineillä ja sepäs se vasta onki mukavaa, vähä ku ois kotikonnuilla taas :) 

Kambodsan Siem Reapista hotellilta siis hypättiin tuk-tukin kyytiin ja ajettiin kaupungin läpi kohti lentokenttää. Mietittiin vaan, että miten ilma voi illallakin olla näin kuuma, kyydissäkin tuntuva tuuli oli kuin föönistä ois puhaltanu kuumaa ilmaa. Lentokentällä ne olivat sitä mieltä, että mä olin pallon pakannu huonosti, ja jouduttiin luopumaan siitä, eikä auttanu vaikka kuin yritin olla surun murtaman näköinen, no toivotaan et siitä olis heille yhtä paljon iloa ku se on meille antanut :) 

Noh, lentokentällä ilmeni meiän koneen olevan 4 tunia myöhässä, epäonnistuneiden nukkumisyritysten aateltiin vähän kierellä ja kattoo mitä siellä oli tarjolla. Jonkun ajan kuluttua (minä just kassalla), mies tuli ja sano et lento on lähössä, kaikki muut on koneessa ja meitä vaan odotetaan. Paniikissa juostiin sen tyypin kaa portille ja pihankautta koneeseen. Siellä ne muut istuivat ja seurasivat ku kolme läähättävää tyttöä pääsivät istumaan omalle paikalle. Todettiin vaan, et mitä mitä, tää tulee tavaks et aina ollaan joko viimetipassa tai reilusti myöhässä kyydeistä. Vietnamissa oltii kuultu väärin bussinlähtöaika ja koko bussilastillinen joutu odottamaan meitä puoltuntii ku me oltiin rauhassa oltu syömässä.. hävetti ihan sikana mut onneks nää ihmiset on niin mukavia ja ystävällisiä ja huolehtivaisia että huolehti et varmasti päästään matkaan! Siellä lentokentälläki oikee lähti ettimään meitä.

Oltiin kolmen aikaan yöllä manilassa ja se fiilis ku manilan kolmas terminaali tuntuu jo tutulta paikalta, oltiin kyl myös melkeen unohdettu et ei ollakkaan turisteja muiden joukossa, vaan et ne päät kääntyilee ja huutelut alkaa taas ... taksin tingittyämme, päästiin hostellille ja nukkumaan keski-ikäisten filippiiniläisnaisten sekaan. Natiseviin, mutta pehmeisiin kerrosänkyihin me sitte ummistettiin silmämme ja herättiin aamulla, otettiin taksi bussiasemalle. Se ihmispaljous on kyl jotain Manilassa mitä ei oikee tajuu mut hirveesti niitä on, siit ei niinku pääse mihkää :D

Bussi tänne nagaan kesti taas vaivaset 10 h, mut oikeesti bussissa istuminen on erittäin hyvää aikaa vaan olla, haaveilla, mietiskellä, muistella ja olla vaan. (ihan niinku tän kahen ja puolen kuukauden aikana ois jotenki hirveesti tehtävää ja velvollisuuksia ollu).

Oltiin aamulla perillä täällä Nagassa ja kyllä mut yllätti positiivisesti tää paikka. Ois ku jossai laskettelukeskukses, okei ei lunta mut tämmösiä mökkimajotuksia, wakeboarding ratoja. Tääl voi myös pyöräillä, lenkkeillä, kiipeillä, vaeltaa, ja kaikenmoista aktiviteettia harrastaa.
Meil on tääl sellanen pikkuparakki asuntona, oikein viihtysä, mut eile meiän lukutoukka venla makas patjallansa tyynen rauhallisesti, kunnes huomas sivusilmällään liikkuvan, siitä vasta elämölö  syntyi, kun kiljuva venku hyppäsi sängylle turvaan ja sitten alkoi torakanmetsästys, mä sen perässä jouduin lenkkari kädessä ja hyttysmyrkky toisessa  olemaan. Mut oli liian sinnikäs torakka ku ei kuollu vaikka kuinpaino, ja sitte se kipitti omaan koloonsa nurkkaan, seurauksena venkun levottomat yöunet. Yllättävän vähän on kyl ollu noita öttiäisiä meiän yöpaikoissa !
Filippiinien mangot on paljon parempia ku vietnamin ja kambodzan, eli niitä on taas tullu vedettyä oikee olan takaa! Pääsiäisen jälkee ois tarkotus lähtee kattelee viel yks surffipaikka ja pikku kaloja eli valaita!
Eilen ruokia odotellessa totesin tytöille et juttelin tos yhen korealaisen naisen kaa ja kerroinet ollaan lähössä kahenviikonpäästä. Matu kysy: ai kahen?? Ollaanko me oikeesti tääl enää kaks viikkoo ? Pienen hiljaisuudenjälkeen kaikkien suut alko kääntymään ylöspäin ja spekulointi mitä kaikkee on kerenny tapahtumaan. "Muistatteko sillon malapackualla ku mietittiin et sit ku on enää kaks viikkoo?" Ja nyt se on! Aikamoinen fiilis kyl, viel kerkee kokee kaikkee mut silti mielissään tulossa jo kotiin, aikamoista :) !
Eilen aamulla herätessä mietin, et tällastako on herätä mumona, kun jokapaikkaa kolottaa ja pienikin liike tuntuu, nimittäin toi wakeboarding sen teki, oltiin tyttöjen kaa niin jumissa, mut totesin et siitä se lähtee mistä se on tullukki, joten eiku uudestaan vaa ja voi että mö nutiiiin !!!!

Ei olla päästy koneelle pitkää aikaan ja ei saada siis kuvii ladattua, mut ne tulee sit myöhemmin, mut täs tällänen päivitys et hengissä ollaan, ja hyvin mennee mutta menköön !
Tee Vilma

Helou Cambodia eli terve Kambodza!!

On sen verran monen maan kansallisuutta vieraillu tässäki blogissa ni piti otsikkoki ihan kahella kielellä laittaa ettei jää epäselväksi missä nyt ollaan. Eli bloginpäivityspaikkana toimii tällä kertaa hotellihuone, Siem Reap, Kambodza.

Muusta en tiiä mut hirvee helle täällä on!! En mä ainakaa ihan suunnattomasti nauti käveleskellä kaupungilla keskipäivän 40 asteen kuumuudessa ku ei tuulenvirettäkää ja hiki virtaa niin ku ois suihkusta just tullu. Ja sen takia oli myös vähän pettymys ku jo Phnom Phenissä varatussa hotellissa piti olla uima-allas, mutta ei ollukkaa! Ja hotelli oli myös vähän kalliimpi mitä lupasivat, mut sehän ei nyt oikeestaan haittaa on sen verran ylellinen huone meillä taas. Ilmastoinnit ja kaikki. Vaikka on se kumma ku ei sitä voi olla mihinkää tyytyväinen, jos ei oo ilmastointia ni kuumuus aiheuttaa sen että et varmasti nuku yöllä ja ilmastoinnin kans et nuku myöskään ku on niin kylmä ja nenä tukossa.

Mutta jos palataan uima-altaisiin ni ei tää meijän hotellin allattomuus oo tyttöjä paljo hiastanu. Tällä kertaa päätettiin lainata toisen hotellin uima-allasta ihan laillisin keinoin eli maksamalla. Ja niin saivat tytöt nauttia auringosta, ai että! Kyllä se rusketus taas vähitellen palautuu (t venla jolla kuoriutu koko iho). Tähän menessä ollaan ehitty testaamaan jo kahen eri hotellin allasta ja tänään ois tarkotus vaihtaa majapaikkaa altaalliseen hotelliin :)

Kylla meilla kelepaa.

Ruuissa ei oo kylla edelleenkaa valittamista! Ja parilla eurolla saa jo taydellisen aterian.

Ai mitäkö muuta me ollaan tehty ku löhöilty auringossa ja uima-altailla? Juotu banaani- ja mangosheikkejä, shoppailtu (rinkka ratkeamispisteessä.....), luettu kirjaa(ainaki mä ja matu. löysin kirjakaupasta suomenkielisiä kirjoja ja siitäkö riemu repes. matu harjottaa englanninkielen taitoa lukemalla englanninkielisiä kirjoja, mä oon tullu siihen tulokseen että riittää ku meistä yks pitää hyvää kielitaitoa yllä ja matun taidoilla ollaan ainaki tähän mennessä pärjätty ihan hyvin:D) Ja ainiin, ollaanhan me käyty Angkor Watilla! Sitä mitenkää väheksymättä,oli nimittäin semmonen kokemuksia että.

Toisena Siem Reap päivänä saatiin herätä siihen jo autuaasti unohtuneeseen ääneen eli herätyskelloon. Torkkua muutaman kerran painettua ja rähmäset silmät auki saatua kello näytti sen verran ku 04.45. Ei ollenkaa paha. Aurinkokaa ei ollu vielä noussu mikä oli sinänsä mukava huomata ku tarkotus oli sitä ihmettä mennä kattomaan Angkor Watille eli ikivanhaan rauniokaupunkiin eli muinaisille temppeleille. Ja olihan se kyllä! Ihan sanattomaksi vetää vieläki. Ei se mikään turha turistinähtävyys ollu, sen näkee jo tuosta valtavasta turistimäärästä mikä siellä oli. Temppelialue oli ihan valtava ja temppelit itessään kans niin isoja, korkeita, mahtavia ja koristeellisia että kyllä sitä ittensä aika pieneksi tunsi. Vähän päänvaivaa meille aiheutti sovelias pukeutuminen, oli niin kuuma että pitkät vaatteet ei ollu hirveen houkutteleva ajatus mut polvet ja olkapäät piti saada peitettyä (yritän tässä vaan selitellä tyylikästä pukeutumistani, lenkkarit ja maximekko..). No, polvien peittelyssä onnistuttiin mutta pariin pyhimpään temppeliin saatiin porttikielto ku olkapäät oli näkyvissä eikä auttanu vaikka kuinka yritettiin kietoa huivia ympärille..

Meillä kesti yli kaheksan tuntia ku kierrettiin tuk tukilla temppelialue ja vierailtiin hienoimmilla temppeleillä. Ja näkemisen arvosia ne oli kyllä ihan kaikki. Mun kamera ei ollu kovin yhteistyöhalunen (ei munkaa teknikkotaidot sitte riittäny sitä ihan kokonaan korjaamaan) ni jos haluutte parempia kuvia nähä ni googlatkaa ihmeessä. Ja jos ootte yhtään harkinnu Kambodzaan matkustamista ni voin lämpimästi suositella ihan vaan vaikka Angkor Watin takia.

Seuraavana päivänä löydettiin ittemme taas aurinkotuoleilta uima-altaan läheisyydestä, mistäs muualtakaa. Historian ja kulttuurin opiskelu ei jääny kuitenkaa Angkor Wateille vaan lähettiin illalla kattomaan ilmasta sellokonserttia. Se ei ollukkaa mikä tahansa konsertti. Puolentoista tunnin ajan sveitsiläinen vanha mies soitti selloa ja kerto sanoin ja videoin miten se on ollu tekemässä Kambodzasta parempaa paikkaa elää, eli rakentamassa sairaaloita ympäri maata. Se oli kyllä koskettava tarina ja erittäin hieno mies, ei voi muuta sanoa.

Nyt on tyttöjen taas aika pakata kimpsut ja kampsut ja vaihtaa majapaikkaa! Vielä pitäis pari päivää hengailla täällä ja sitte nokka kohti tuttuaki tutumpia mestoja eli Filippiinejä. Ja eihän tässä oo enää ku muutama viikko ni ollaan kotosuomessa!! Ikävä kyllä jo on!<3

Terkuin Venla

Siella oli muitaki ku me...

Etualalla matkaystavani :)

Huomatkaa yritys piilottaa lenkkareita...

Mina ja muut turistit.

Yrittakaapa ite perassa.

Naa puut oli hienoja! En saanu enempaa kuvia tanne noista oikein pain ku en osaa niit kaantaa:D

Okei tassa yks, kaantakaa paata :)

Ps. Vaihettiin sit hotellia, Matu loysi netista aika hyvannakosen hotellin alle puoleen hintaan ja ei taa paha oo ollenkaa. Kattouima-altaat ja kaikki...

Joy of living

Se tapahtuu vahintaan kerran paivassa. Edelleen. Joka kerta se tulee yhta yllatten, hyokaten puskista, just silla hetkella, ku luulit jo tottuneesi kaikkeen tahan. Joka kerta se nostaa suupielia lahemmas korvanlehtia ja kutittelee lystikkaasti vatsanpohjassa.

Tanaan se tuli, ku istuskelin varjossa tenniskentan laidalla, annoin Vilman puhelimesta soljuvien pianosavelmien tulvia kuuloelimiin ja naureskelin tyttojen omien-epaonnistuneiden-lyontien-selittely-kommenteille. Kun se sujahti salaa aivojen ymmarrysyksikkoon, ma pysahdyin ja katoin ihan uusin silmin hammastyneena ymparilleni: vilkaisin vihreita palmuja, haikaisevan sinista taivasta, vedin nenaan vastaleikatun nurmikon tuoksua ja tunsin oikeesti, miten kuumasti aurinko paisto mun jaloille, jotka oli jaany viilentavan varjon ulkopuolelle. Ehka miljoonannen kerran ma huudahdin riemastuneena tytoille, ihan ku oisin ekaa kertaa tajunnu:"OIKEESTI TYTOT, miettikaa missa me ollaan!!!! Vahan ma nautin!"

Ma tajusin myos tassa pari paivaa sitten oikeesti, miten ainutlaatusessa elamantilanteessa me eletaan taalla, ku juttelin rannalla yhen mukavan englantilaisen miehen kanssa. Me juteltiin kaikenlaista eri kulttuureista ja stereotypioista, naisten ja miesten valisesta tasa-arvosta yleensa ja matkustelusta. Sen juttuja kuunnellessa, ma rehellisesti sanottuna ehka ekaa kertaa elamassani oikeesti tiedostin, miten tasa-arvosessa maassa mut on kasvatettu, jopa Euroopan muihin maihin verrattuna. En ees uskalla alkaa miettimaan, miten haviavan pieni prosentti maailmassa elavista tytoista vois ikina ees haaveilla tienaavansa ite rahat ja matkustavansa kavereidensa kanssa toiselle puolelle maailmaa kattelemaan huvikseen paikkoja ja nauttimaan elamasta. Sita ajatellessa menee niin pyoralle paastaan, ettei oikeesti tieda kuinka pyorailla pois paastaan. Ehka senki takia, on ihan hyva joka paiva havahtua taas pariks sekunniks siihen, etta taalla sita tosiaan ollaan ja sen kunniaks hakea kaupasta hyvin ansaittu kolmas jatskituutti.

Ollaan siis surffattu jalleen, pelattu tennista, hyppelehditty hulvattomissa aalloissa, ajeltu skoottereilla pitin kylanraittia, nukuttu ansaittuja paivaunia, luettu kirjoja, juotu litroittain tuoreista hedelmista tehtyja mehuja ja smoothieita, vaellettu hiekkadyyneilla, kayty nuorina kapinallisina uimasssa hienon resortin valtavan ylellisessa uima-altaassa ja esitetty sen jalkeen ymmartamattomia turisteja seka kuvattu mm.videoo kolmesta lehmasta, jotka oli niinku me ja puhuttiin niiden ajatuksina sit meia keskustelut.

Tossa on kuvia viela sielta Huesta, missa me Venlan kans kierreltiin muinaiset temppelit ja pagodat ja ne oli yllattavan mielenkiintosia seka hienoja! Toi Hue on ollu aiemmin Vietnamin paakaupunki ja sillon tata maata hallitsi Nguyen-dynastia, jonka keisarin asumuksilla me siis kaytiin vahan jorailemassa. Huvittavinta tassa historiatietoiskussa kuitenki on, etta nykysinki suunnilleen 40% Vietnamin 91,5 miljoonasta ihmisesta on sukunimeltaan Nguyen. Vietnam on sivumennen sanoen myos yks harvoja maita, jossa ei oo McDonaldsia ollenkaan. Osallistuttiin Venlan kans myos buddhamunkkien rukoushetkeen, jossa laulettiin ja elehdittiin kasilla mukana. Sen jalkeen oli meditaatiokavely ja siella me tallusteltiin ihan vaan hivenen muista erottuvina rauhassa jonon mukana, eika sen aikana pitany ajatella muuta ku luonnonaania ja omaa askellusta. Kuulostaa varmasti tosi helpolta, jos satut olemaan buddhalainen munkki, mutta yritappa samaa suomalaisena pullana..

Tassa taa meian viihtyisa sleeping bus.

Harrasta hengailua kiinalaisessa puutarhassa

Rennonoloisissa tunnelmissa

Taalla on iha hervottomasti naita kreiseja kitesurffareita, jotka hyppii torkeen korkeelle

Stand-up-kommunisti-Vilmaki laskee liukumakee taalla kommunistimaassa ku kotonaan (Vilma siis sekotti muinoin koomikon ja kommunistin keskenaan)

Venlaki yritti, mutta silla ei oikein luistanu

 Huomenna me lahetaan aamulla kaheksalta Ho Chi Minhiin ja ollaan siella yks yo, minka jalkeen jatketaan bussilla Kambodzaan viikoks ja sit lennetaan takas Filippiineille loppuajaks.

Ymparistoystavallisin terveisin Matleena (joka ikava kylla ei enaa ole Greenpeacen kuukausilahjottaja)

Mui nessa maittaa !!!

Ai että missäkö me ollaan ja mitä meille kuuluu??!!
Noin viikkositte lennettiin Hanoihin manilasta, oltii varattu lennot sille ettei katottu yhtään kellonaikaa ja myöhemmin vasta tajuttii et liikutaan yö aikaan, no hyvin silti päästiin perille pienijännitys mulla silti mahanpohjassa. Hanoissa tultiin siihe tulokseen et tienylitys on aika hullua, mistä niitä skoottereita ja autoja riittää?? Yks kerta ku piti ylittää tie, huomattiin et joku vietnamilainen sennuporukka oli kauheena massana ylittämässä tietä, me tietenki hypättiiniitte sekaan kuviteltiin sulautuvamme(ois ollu viela kavelykepppi) siihen joukkoon erittäin hyvin ja hitaasti ja varmasti päästiin yli, niitä meinas vähä naurattaa, niin kyl meitäkin !! Käytiin päiväretkellä H:lla alkavas paikas (en muista nimee), mentii lautalla paikkaa jos oli aika samannäköstä ku el nidossa, ja kajakoitiin siellä ja käytiin ihatörkee mageessa luolassa, josta meiän terhakka opas kerto niin hyviä tarinoita! (Oli muutes niin hyvä opas xDD) Mut se luola oli kyl magee, se oli niiiiiiin iso !!
Jos jostain oon varma, ni siitä et vietnamilainen ruoka ei ainakaa petä, njaam eli kyllä meiäntäällä keleepaa ! Hanoista mentii sleepingbussilla hueen ja oltiin siel paripäivää, (mulla tosin jäi vähän köyhäks sen näkeminen ku malarialääkitys teki olon, jota en toivo kenellekkään ja hengasin meiän huonees yrittäen levätä, nyt lopetin sen syönnin,ei hirveesti nappaa ottaa noita mahdollisii sivuvaikutuksii).
Mut nyt! Ai että älkää huoliko ku sanotte että nauttikaa!!Koska sitä me tehään täällä täysinrinnoin!! Huesta siis otettii taas sleeping bussi ja matkustettiivaivaset 25 tuntia tänne  Mui neen. Matun kaa ollaan (Venla ei oo viel syttyny taha peliii) oltu sana assesiaatioita, (varmaa vaarin kirjotettu) mut kuitenki, et mita mistaki sanasta tai ihmisista tulee mieleen, sillai matkat on sujunu rattoisasti mukavia muistellen ja miettien kaikkia ihmisia keta tunnetaan :) etta ootte ystavat ollu mielessa!
Tää tietenki osottautu taas nii hyväkspaikaks et huhhuhjaa tääki tyttö taas mielissää ku huomen pääsee surffaa!! Täällä porukka tosin myös kitesurffaa ja sitäki päästään kokeileen vähän mut ei varmaa pygee ottaa sitä opetusta ku osottautu vähä liian hinnakkaaksi.
Saatii meille majapaikka joka ei oo kyl hinnalla pilattu 3e yö, löytyy parveke,ilmastointi, kunnon sängyt, jääkaappi, iso kylppäri ja muutenki iso huone! Ja miettikää tota meiän Venlaa! Se korjas sen kameran!!!! Kyllä se on semmonen tekniikkavenku ettei toista !!! ihanaa, parasta, jee ollaan mielissään:))
Iha hyvä et San Juanin jälkee ei pahemmin rannalla olla oltu, ni nyt taas rannalla juokseminen, pelaaminen, relaaminen, lukeminen, alloillahyppiminen tuntuu kakskertaa ihanammalta! Koska ei makeaa mahantäydeltä! Ite oo  niin mielissää jo siitä, et mä oon nukkunu, ton lääkityksentakii siit ei oo oikee tullu mitää ja se on saanu mut tuntemaan et tääl reissussa on iha vönkelistä! Nyt ku on hyvä olo ni ai että että että,ja erityisen kiitollinen oon mun kahesta ihanasta matkaseuralaisesta joiden vällyihin oon yöllä saanu kömpiä ku olo on ollut kurjaakin kurjempi :))!
Tääl reissussaei ikinä oo hajuakaan mikä päivä on ! Mut nyt ku katoin ni huh huh, aika rientää ja ollaan oltu täällä jo 2 kk! Taakseppäin ku reissua kattoo ni mitä ihmeellisiä ja siistejä ja upeita paikkoja on kerenny jo koluta, että kyllä on ainaki mummona (ellei dementtia iske) ni mitä muistella :) No nyt mä lähen taas tonne biitsille chillaa, makkaraaa rillaa!
Oon myös yhestä toisestaasiasta varma, et asutaan me suomalaiset ihanassa maassa ja et siellä mulla on ihana paras perhe koti ja ystävät, terkut siis sinne ja nauttikaa kevääntulosta, tulin iloseks ku huomasin et sielläki rairuohoja aletaan jo kasvattaa, olkaa toki teki siitä ilosia xD

Toi luola oli niiin iso, jatku viela tonne edemmas

Matu ja tietenki hanen kinkkikorealaiskiinalais ystava, ei oikee osannu meloa...

Noi hatut on kyl taal hauskoja

En rupee taistelee tan kaa et saisin tan oikein pain

Meinas toi tyyppi kylla multa vahan pulittaa rahaa vaikka en ees mitaa sampyloiden puhdistusta ois tarvinnukkaa, no minkas teet ku tulee kengan viemaa jalasta

Ja kyllahan siella  aikaa vietettiin, niin monta tuntia :)

Ja niiin, kylla taalla elama maittaa

Eile oli taynna ranta kitesurffareita, tanaa vaha vahemman

Sleeping buss sisaltapain

Ystävällisin ja aurinkoisin terveisin Vilma