






Palawanin saarella viihdyttiin siis vajaa viikko ja lennähdettiin sieltä Manilaan, josta bussi vaivaisen 8 tunnin matkustamisen jälkeen, kiitos ruuhkien, kiidätti meidät San Juaniin. Täällä me ollaan otettu osumaa auringosta punaruskein tuloksin, pelattu lentopalloa rannalla ja vastattu uteliaille kieltävästi "ei, ei me olla mikään ammattimainen lentopallotiimi, kiitos kysymästä!", kävelty kilometreittäin jalanpohjia hierovalla rantahiekalla, surffattu villeillä aalloilla enemmän ja vähemmän onnistuneesti, käyty iltasin syömässä mahat maukasta ruokaa pullolleen läheisessä San Fernandon kaupungissa ja haastettu tietenki paikalliset pojat rantafutiksessa voitokkain seurauksin: peli päättyi 5-3 suomalaisten riemunkiljahduksiin!















Yks päivä käveltiin rantaviivaa pitkin ja pysähdyttiin vaihteeks oottamaan uutta aurinkorasvakerrosta lisäilevää Almaa. Thelma katto Alman häärimistä varjossa palmun alla ja totes: "Tuo Alma on kyllä semmonen materialisti." Aukki katto ihmeissään Thelmaa ja kysy syytä moiseen kommenttiin. "No, ku se levittää tota materiaa koko ajan iholle", vastas armas looginen ajattelijamme Thelma ja HA HA HA-ääntelyähän se aiheutti. Saatiin nauraa myös bussissa matkalla El Nidoon, ku tarjottiin ruisleipää meiän kans matkaavalle chileläiselle nuorukaiselle ja Thelma kohteliaana tietysti kysy, että tykkääkö se siitä. Chileläinen nyökytteli ja Thelman oli tarkotus sanoa, että normaalisti ihmiset ei tykkää siitä, mutta englanniks se ei ollukkaan niin helppoa ja kommentti "normal people don't like it" sai poikaparan varmaan luulemaan olevansa epänormaali, ku Thelman kommentti tarkottiki, että normaalit ihmiset ei tykkää siitä. Oikeesti on niin mitäänsanomatonta yrittää kirjottaa hauskoja juttuja, koska ne ei kuulosta kellekkään muulle niin hauskoilta, mutta ku on siinä tilanteessa vatsa vääränä ja vedet silmissä nauranu, ni suhtautukaa ymmärryksellä tähän kömpelöön raapustamiseen
. Thelma, Alma ja Aukki lähtee täältä tänään Manilaan ja huomenna kotimaisen sinivalkoisiin maisemiin, mutta me aiotaan jäädä vielä tänne pohjois-Filippiineille tarkistamaan, miltä näyttää yli 2000 vuotta sitten tehdyt ja edelleen käytössä olevat riisiterassit. Sit 5.3. lennetään Vietnamiin Ha noihin ja tutustutaan sitä seuraavat pari viikkoo Vietnamiin. Sietämättömän surullista, mutta meiän kamera on edelleen hajalla eli niinku monissa muissaki elämän tukalissa tilanteissa, turvaudutaan me nytkin älypuhelimiin. (
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti