Suksimassa kuusesta kohti palmua

Nyt se suuri paiva koitti (niinkuin lauluntekijä hyvin asian on ilmaissut), kun noustiin parin tunnin younien jalkeen jännitys mahanpohjassa leijaillen epatodelliselta tuntuvaan tiistaiaamuun. Nuoripari Kanniaisen uljaalla ja kiiltelevalla kaaralla karautettiin lentokentalle ja matkalla laulettiin aanenavauksena tietysti viela Oi maamme Suomi - isanmaallisuutta kun voi harvoin korostaa liikaa.

Puristettiin hymyillen toisia kasista, ku lentokone nousi kohti uusia elamyksia, leppoisaa lampoa, rutiinitonta arkea, hilpeita hetkia ja lystikasta seikkailua. Mottona tietysti filippiinilaisittain ehdottoman osuvasti kiteytetty sanonta "bahala na", joka tarkottaa suurin piirtein sita, etta rennosti vaan, tuli mita tuli, jatetaan kaikki meita paremmin ymmartavan kasiin.

Kirjotin edellisen patkan Amsterdamissa lentokentalla, mutta sit netti loppu ja ei ehditty lahettaa sita, ni kirjottaminen jatkuu Manilassa meian hotellin aulassa. Lennot meni iha hyvin ottaen huomioon, etta nukuttiin patkissa varmaan korkeintaan viis tuntia eli valvottiin ennen pitkia unia rento 40h verran. En oo ikina elamassa ollu nii vasyny, ku eilen ennen ku painoin paan tyynyyn. Kello oli taalla paivalla kaks ja nukkua posoteltiin seuraavaan aamuun asti. Rinkat tietysti jai Kiinaan, mutta ne tulee tanaan hotellille.

Eilen sita ehti jo miettia, etta mihin me ollaan tultu, ku ajettiin taksilla Manilan sekamelskaliikenteessa ja ihmisia on joka paikassa niin paljon, mutta siks tanne onneks lahtiki, etta nakee miten OIKEESTI suurin osa maailman ihmisita elaa ja millasessa ymparistossa. Tanaan lahdetaan varmaan kaymaan Mall of Asiassa rinkkoja odotellessa ja ostetaan ainaki frisbee ja pallo, ni on rannalla jotain tekemista, ku huomenna viimestaan suunnataan kohti aaltoja ja hienoa hiekkaa.

Ruskettuneet tytot lentsikassa. Venlan ajatukset hiihtelivat jo filippiinien valaistuilla laduilla..




Taidevalokuvaaja Vilman otos ns.uimiksesta, jossa ei voida uida, ku ei oo uikkareita