Fiiliksiä

28.1

Kyllähän täällä kelpaa! Ollaan edelleen Malapascualla ja tää on kyllä aivan täydellinen pieni saari. En kyllä yhtään liiottele jos sanon että maisemat on ihan niinku postikortissa, jopa paaljon paremmat. Valkosia, pitkiä hiekkarantoja, palmuja, kuuma auringonpaiste kirkkaansiniseltä taivaalta (okei, yhen ainoon kerran paistanu kirkkaan siniseltä taivaalta, eilen nimittäin), täydelliset auringonlaskut, illalliset hiljaisella rannalla paikallisten valmistamana kuunnellen kitaransoittoa ja filippiiniläisiä lauluja.... Voikohan sitä ihminen muuta enää toivoa?

Viikko me ollaan täällä viihdytty, ja ainaki omasta puolesta voin sanoo että erittäin hyvin. Ensimmäisinä päivinä aurinko oli vähän pilvessä joten kehiteltiin kaikkea muuta kivaa. Tai paikalliset kehitteli meijän puolesta. Lähettiin toisena päivänä snorklaileen pienellä veneellä ja pilvisyydestä huolimatta oli kyllä ihan mukavan näköstä! Pysähyttiin muutamanki kerran snorklaan ja nähtiin mm. amerikkalaisten aikoinaan pommittama japanilainen laivanhylky. Ja mun onnekseni kaloja ei ollu paljo yhtään, muutama pikku sintti. Mulla ei oo edelliseltä snorklausreissulta kovin kivoja kokemuksia kaloista.

Snorklaukseen ku kyllästyttiin ni mihinkäs muuallekkaa pojat vei meijät ku 10 metriä korkeelle kalliolle. En tiiä oliko suomalaista sisua vai mitä mut kaikki kolme me sieltä alas veteen hypättiin! Ei se auttanu ku luottaa paikkallisten tietouteen siitä ettei veden alla oo yllätyksiä, isoja kiviä tai muuta mukavaa. Mutta mukavaa se oli, ei kyllä kaduta yhtään että hyppäsin!!

Tuolta me sit hypättiin!

Seuraavaksi pojat yritti viiä meijät kyläileen niiden enolle mutta vähän aikaa pihaporttiin koputeltua käännyttiin takas, ilmeisesti ei ollu ketään kotona tai eivät uskaltaneet päästä sisään. Mistä noista ikinä tietää. Ei jääty kuitenkaa suremaan vaan mentiin seuraavaksi toisen pojan mummon ja papan pihalle hengaileen kanojen ja possujen kanssa. Ja mitäs muutakaa urheat paikalliset tekekää ku kiipee palmuun ja hakee meille kaikille omat kookokset! Siinä me sit ryystettiin kookosmaitoa tuoreesta nuoresta kookoksesta ja olihan se kyllä hyvää, ei voi verratakkaa niihin Suomen supermarketeissa oleviin ruskeisiin kookoksiin. Sitä paitsi meijän kookokset oli vihreitä.

Ja ihan niinku tuossa ei ois ollu yhelle päivälle tarpeeksi tekemistä, pojat vei meidät illalla saaren toiselle puolelle, hiljaiselle ja tyhjälle rannalle. Ne oli (tietenki meijän rahoilla) käyny hankkimassa meille ruokatarvikkeita, salaattia, mangoja, riisiä ja lihaa (kanaa ja sitä kuuluisaa porkia mikä ei kuitenkaa ihan ollu härkää vaan jotain ihan muuta). Siinä ne sit grillaili meille lihaa ja katto rannalle meille pöytää. Ilta meni syödessä ja kuunnellessa kitaransoittoa ja filippiiniläisiä lauluja. Ikimuistoista!

Ollaan saatu tästä saaresta varmaan kaikki mahollinen irti, nähtiin eilen jopa paikalliset festivaalit ja tanssikilpailut. Pieniä tyttöjä ja poikia tanssi eri ryhmissä hienot vaatteet päällä ensin ympäri saarta ja lopuksi kaikki kokoontu paikalliselle koriskentälle missä oli lopullinen tanssikilpailu ja palkintojen jaot. Voi vitsi sitä tunnelmaa ja fiilistä mikä siellä oli! Ensinnäki meidät ohjattiin joillekki ilmeisesti vip-paikoille istumaan mistä ei ollu ollenkaa pahemmat näkymät. Istuttiin siellä sponsoreiden ja muiden tärkeitten henkilöitten joukossa ja palvelu kyllä pelas, kylmää vettä ja pitsaa tietenki esitysten lomassa. Ei kyllä yhtään tuntunu et oltas väärässä paikassa oltu tms. Koriskentän reunat ja ihan kaikki maholliset istumapaikat puista talojen parvekkeille ja katoille oli täynnä suurimmaksi osaksi lapsia ja nuoria, toki myös aikusia. Turisteja ei kyllä paljo ollu et kyllä me siellä joukosta erotuttiin. Mut tanssiesitykset oli kyllä ihan huikeita!
 

Festivaalit ja VIP-katsomo.

Huomenna suunnataan kohti surffimestoja eli Siargaota! Meillä on ollu vähä ongelmia noitten lentojen varaamisten kans joten päätettiin kokeilla vähän jotain uutta ja mennäänki laivalla. Saas nähä mitä siitä tulee, tarkotus ois matkustaa koko yö. Oksennuspussia vaan mukaan jos merisairaus iskee ni eiköhän sitä sillä pärjää. Mut kieltämättä vähän jää ikävä tätäki saarta, paikallisten rentoutta etenki. Ei täällä oo kiire mihinkää, vähiten palvelemaan ravintolan asiakkaita tai valmistamaan niille ruokaa. Ollaan oikeesti parhaimmillaan ootettu varmaan melkeen pari tuntia et ollaan saatu ruoat pöytään. Kovin nälkäsenä täällä ei kyllä kannata ehkä syömään mennä, mielummin vähä ennakoi. Yhtenä plussana pitää kyllä sanoo ruuan laatu! Ihan sama mitä ruokaa listalta otat ni ei varmasti oo pettymys. Ja ne mangomilkshaket.......

 

Rentouduttu on.

Malapascua-hotellin ruokala

Vilma on miettiny aina, että miks Raamatussa puhutaan niin paljon filippiiniläisistä. Nyt sille selvis, että filistealaisiahan ne on..

30.1

Jäi julkasematta toi edellinen kirjotus ku en ehtiny laittaa kuvia. Pojat tuli hakemaan meitä taas sille samalle rannalle missä oltiin syömässä toisena malapascuapäivänä ni tuli vähän kiire! Tavattiin Malapascualla pari ruotsalaista tyttöä ja mentiin niitten ja paikallisten kans taas grillaileen, syömään ja viettämään sen toisen ruotsalaisen synttäreitä. Se oli samalla meijän viimenen ilta saarella, vähän jotenki haikeeta mut mukava oli lähtee kohti uusia unelmarantoja. Ja hyvä lähtee sillon ku on vielä kivaa eikä ehi tylsistyä!

Koko eilinen päivä ja yö ja tämä aamupäivä meni sitten matkustaessa. Ensin veneellä Malapascualta Mayaan josta bussimatka Cebuun. Cebusta ostettiin laivaliput yölaivaan Surigaoon. Laivamatka kesti ilta seittämästä aamu kuuteen ja olihan seki kokemus. Meillä oli paikat turistiluokassa joka tarkotti sitä, että oli iso sali missä oli vierivieressä kerrossänkyjä. Siellä me nukuttiin alasängyissä ja ihan hyvin jopa tilanteeseen nähden nukuttiinki. Matulla oli tainnu jäähä univelkoja sukelluskurssista ja minä ja Vilma muuten vaan haluttiin nukkua, ensimmäisellä viikolla saatiin tarpeeksi valvomisesta... Vaikka eihän se uni meinannu aluksi tulla ku silmissä hyppeli ne kämmenen kokoset torakat.

Surigao on siis täällä Filippiinien eteläosassa oleva kaupunki mistä oli vielä parin tunnin laivamatka Siargaon saarelle. Surigaossa meillä oli jonkin verran aikaa kierrellä vähä ennen ku seuraava laiva lähti joten ei muuta ku reput selkään ja kaupungille. Bogon reissun jälkeen enää mikään ei tuntunu miltään, ei vaikka ihmiset vähän (eikä ihan vähänkää) tuijotti ja vilkutteli, huuteli ja naureskeli. Kyllä oli taas olo niinku julkkiksella! Kierreltiin vähän paikallisia kauppoja ja kojuja ja ostettiin tuoretta pullaa leipomosta. Ja ei muuta ku seuraavalle matkalle. Laiva Siargaoon oli semmonen pieni vene missä ei ollu ku muutama kymmenen paikkaa. Ilma oli vähän sateinen ja myrskynen ja ehtihän se merisairauski iskee siinä parin tunnin aikana mut ehjinä taas päästiin perille! Ja kyllä, täällä me nyt ollaan, taas kerran täydellisellä hotelilla joka sijaitsee täydellisellä paikalla rannalla ja jossa meillä on ei ihan niin täydellinen huone. Ollaan niin luksuksesti eletty tähän mennessä et otettiin halvin mahollinen huone ja sen mukanenhan se sitte onki. Pieni huone vastaanoton yläkerrassa johon just mahtuu yks parisänky ja vaatekaappi. Vessa ja kylpuhuone yleisissä tiloissa alakerrassa. Mutta ei haittaa, on täällä muuten kyllä niin mukavan näköstä! Huomenna herätään toivottavasti aurinkoiseen päivään ja ei muutaku surffaamaan.  Ai että me nautitaan!

Sateisin lomaterveisin Surigaolta, Venla