!!!

Kirkkaan sinisenä välkehtivä meri, lämpimässä tuulessa kahisevat palmun oksat ja samettisen pehmeää hiekkaa.... viimeiseksi mainittua tietysti silmissä, korvissa, hiuksissa ja hampaan kolossa suomi vs. malapascua-lentopallopelin jälkeen, mutta ei haittaa, koska ystävät, me ollaan vihdoin täydellisessä lomaparatiisissa! Riemunkiljahduksianne kuunnellessani voin tietysti vähän kertoo miten tänne vihdoin päädyttiin.

Manilasta lähettiin sunnuntai-aamun valjetessa osa huonosti nukkuneina, osa huonovointisina, mutta kaikki jännittyneinä lentokentälle toiveena päästä Cebuun asti. Kaikille pakollisia lentokenttämaksuja ei tarvinnu tietenkään maksaa, koska "juu aar sou bjuudifuul" (ilmeisesti ne on kovin eläinrakkaita, ku kolme valkosta valasta oli niistä kaunis näky..) ja oltiin haljeta onnesta, ku ilmasta käsin näky vihdoin turkoosin meren ympäroimiä saaria, tulivuoria ja vihreiden metsien peittämiä satumaakukkuloita. Ne tuntu Manilasta käsin vielä oikeesti tosi kaukasilta.

Cebusta jatkettiin bussilla ehkä kolme tuntia mutkikkaita teitä ja hurjaa vauhtia Bogoon ja matkan varrella ehti nähä niin paljon erilaista elämää, ku mitä armaassa Siilinjärvi cityssä, että kyllä ei oo kukaan turhaan alkanu käyttää niinki kulunutta fraasia, ku " matkailu avartaa." Perillä Bogossa alko jo hämärtää ja oltiin suorastaan nähtävyys pienessä kaupungissa, ku ihmiset säntäili kattomaan aitoja suomalaisia jättejä. Me ollaan oikeesti täällä Vilman kans pitkiä, ku muut ei jotenki varmaa kuuman ilmaston takia jaksa kasvaa 160cm pidemmiks. (huom vitsi) Bogossa yritettiin löytää meiän hotellin numeroa netistä, mutta ei löydetty ja alko jo vähä pelottaa, että pitääks meiän vaan hypätä jonkun kyytiin ja toivoo, että se vie perille, n.13km päähän hotellille. No, ei siinä muu auttanu, ku istahtaa mopon ja sen sivuvaunun kyytiin ja kädet ristissä singahdettiin lämpimään hämärään luottaen siihen, että kyllä meistä huolta pidetään.

Loppujen lopuks päästiin onneks mutkaisten ja kivikkoisten teiden jälkeen kotoisalle hotellille ja kiitollisina maksettiin meiä nuorelle kuskille 500 pesoa, eli enemmän, ku mitä se on koskaan varmaan lotossakaan uskonu voittavansa. Meille se matka makso siis reilu kolme euroa per henki. Meiä hotellin henkilökunta oli aivan ihanan ystävällistä ja se paikka vähän niinku joku leirikeskus, missä oli biitsikenttä, sulkapalloo, biljardia, uima-allas, kaks ravintolaa, saunat yms. Oltiin siellä yks päivä rauhassa ja mä kävin nostamassa skootterikuskin kans Bogosta rahaa meille Malapascuaa varten, ku täällä ei oo nostomaattia. Jalka täristen nostin järkyttäviä setelinippuja toistensa perään, sulloin niitä repun pohjalle ja yritin olla näyttämättä länsimaiselta tytöltä ryöväämässä bogolaisen pankkiautomaatin kaikkia seteleitä.

Tänään tultiin sit aamulla taas useiden herttaisten kylien läpi Mayaan, josta päästiin lautalla tänne Malapascualle. Tää on ihan ku tän postauksen eka lause antaa ymmärtää eli hipoo täydellisyyttä lomanviettopaikkana. Ah, nyt me vaan aiotaan nauttia ja mä ja Venla suoritetaan se sukelluskurssi tässä viikon sisällä. Jännittävää!!!!!!!!!!!!!!!

Voisin vielä tän raskaan mitä-ollaan-tehty-jaaritelman päätteeks kertoo teille, miks lähdin just näitten tyttöjen kans reissuun. Tässä yks oiva keskustelu eiliseltä, joka saattaa vähän avata asiaa:

 Vilma tutkii ruokalistaa ja miettii ääneen: "Mitä on pork?"
Matu: "Jotain lihaa."
Vilma päättäväisesti: "Härkä. Onko härkä?"
Matu:"Eei."
Vilma miettii Red Bull energiajuomaa ja sanoo oivaltavasti:"Ainiin, ku härkä on tietysti red!!"
Ja viereisessä pöydässä istuvat korealaiset pojat harkitsi varmaan heittävänsä nuudelikulhonsa hullujen nauravien suomalaisten päälle.

Lomaterveisin Matleena in the Malapascua Island (tossa alla on pari kuvaa siitä meiän kahden yön hotellista, ku ei oo tänää jaksettu kuljetella täällä kameraa mukana)