Fiiliksiä

28.1

Kyllähän täällä kelpaa! Ollaan edelleen Malapascualla ja tää on kyllä aivan täydellinen pieni saari. En kyllä yhtään liiottele jos sanon että maisemat on ihan niinku postikortissa, jopa paaljon paremmat. Valkosia, pitkiä hiekkarantoja, palmuja, kuuma auringonpaiste kirkkaansiniseltä taivaalta (okei, yhen ainoon kerran paistanu kirkkaan siniseltä taivaalta, eilen nimittäin), täydelliset auringonlaskut, illalliset hiljaisella rannalla paikallisten valmistamana kuunnellen kitaransoittoa ja filippiiniläisiä lauluja.... Voikohan sitä ihminen muuta enää toivoa?

Viikko me ollaan täällä viihdytty, ja ainaki omasta puolesta voin sanoo että erittäin hyvin. Ensimmäisinä päivinä aurinko oli vähän pilvessä joten kehiteltiin kaikkea muuta kivaa. Tai paikalliset kehitteli meijän puolesta. Lähettiin toisena päivänä snorklaileen pienellä veneellä ja pilvisyydestä huolimatta oli kyllä ihan mukavan näköstä! Pysähyttiin muutamanki kerran snorklaan ja nähtiin mm. amerikkalaisten aikoinaan pommittama japanilainen laivanhylky. Ja mun onnekseni kaloja ei ollu paljo yhtään, muutama pikku sintti. Mulla ei oo edelliseltä snorklausreissulta kovin kivoja kokemuksia kaloista.

Snorklaukseen ku kyllästyttiin ni mihinkäs muuallekkaa pojat vei meijät ku 10 metriä korkeelle kalliolle. En tiiä oliko suomalaista sisua vai mitä mut kaikki kolme me sieltä alas veteen hypättiin! Ei se auttanu ku luottaa paikkallisten tietouteen siitä ettei veden alla oo yllätyksiä, isoja kiviä tai muuta mukavaa. Mutta mukavaa se oli, ei kyllä kaduta yhtään että hyppäsin!!

Tuolta me sit hypättiin!

Seuraavaksi pojat yritti viiä meijät kyläileen niiden enolle mutta vähän aikaa pihaporttiin koputeltua käännyttiin takas, ilmeisesti ei ollu ketään kotona tai eivät uskaltaneet päästä sisään. Mistä noista ikinä tietää. Ei jääty kuitenkaa suremaan vaan mentiin seuraavaksi toisen pojan mummon ja papan pihalle hengaileen kanojen ja possujen kanssa. Ja mitäs muutakaa urheat paikalliset tekekää ku kiipee palmuun ja hakee meille kaikille omat kookokset! Siinä me sit ryystettiin kookosmaitoa tuoreesta nuoresta kookoksesta ja olihan se kyllä hyvää, ei voi verratakkaa niihin Suomen supermarketeissa oleviin ruskeisiin kookoksiin. Sitä paitsi meijän kookokset oli vihreitä.

Ja ihan niinku tuossa ei ois ollu yhelle päivälle tarpeeksi tekemistä, pojat vei meidät illalla saaren toiselle puolelle, hiljaiselle ja tyhjälle rannalle. Ne oli (tietenki meijän rahoilla) käyny hankkimassa meille ruokatarvikkeita, salaattia, mangoja, riisiä ja lihaa (kanaa ja sitä kuuluisaa porkia mikä ei kuitenkaa ihan ollu härkää vaan jotain ihan muuta). Siinä ne sit grillaili meille lihaa ja katto rannalle meille pöytää. Ilta meni syödessä ja kuunnellessa kitaransoittoa ja filippiiniläisiä lauluja. Ikimuistoista!

Ollaan saatu tästä saaresta varmaan kaikki mahollinen irti, nähtiin eilen jopa paikalliset festivaalit ja tanssikilpailut. Pieniä tyttöjä ja poikia tanssi eri ryhmissä hienot vaatteet päällä ensin ympäri saarta ja lopuksi kaikki kokoontu paikalliselle koriskentälle missä oli lopullinen tanssikilpailu ja palkintojen jaot. Voi vitsi sitä tunnelmaa ja fiilistä mikä siellä oli! Ensinnäki meidät ohjattiin joillekki ilmeisesti vip-paikoille istumaan mistä ei ollu ollenkaa pahemmat näkymät. Istuttiin siellä sponsoreiden ja muiden tärkeitten henkilöitten joukossa ja palvelu kyllä pelas, kylmää vettä ja pitsaa tietenki esitysten lomassa. Ei kyllä yhtään tuntunu et oltas väärässä paikassa oltu tms. Koriskentän reunat ja ihan kaikki maholliset istumapaikat puista talojen parvekkeille ja katoille oli täynnä suurimmaksi osaksi lapsia ja nuoria, toki myös aikusia. Turisteja ei kyllä paljo ollu et kyllä me siellä joukosta erotuttiin. Mut tanssiesitykset oli kyllä ihan huikeita!
 

Festivaalit ja VIP-katsomo.

Huomenna suunnataan kohti surffimestoja eli Siargaota! Meillä on ollu vähä ongelmia noitten lentojen varaamisten kans joten päätettiin kokeilla vähän jotain uutta ja mennäänki laivalla. Saas nähä mitä siitä tulee, tarkotus ois matkustaa koko yö. Oksennuspussia vaan mukaan jos merisairaus iskee ni eiköhän sitä sillä pärjää. Mut kieltämättä vähän jää ikävä tätäki saarta, paikallisten rentoutta etenki. Ei täällä oo kiire mihinkää, vähiten palvelemaan ravintolan asiakkaita tai valmistamaan niille ruokaa. Ollaan oikeesti parhaimmillaan ootettu varmaan melkeen pari tuntia et ollaan saatu ruoat pöytään. Kovin nälkäsenä täällä ei kyllä kannata ehkä syömään mennä, mielummin vähä ennakoi. Yhtenä plussana pitää kyllä sanoo ruuan laatu! Ihan sama mitä ruokaa listalta otat ni ei varmasti oo pettymys. Ja ne mangomilkshaket.......

 

Rentouduttu on.

Malapascua-hotellin ruokala

Vilma on miettiny aina, että miks Raamatussa puhutaan niin paljon filippiiniläisistä. Nyt sille selvis, että filistealaisiahan ne on..

30.1

Jäi julkasematta toi edellinen kirjotus ku en ehtiny laittaa kuvia. Pojat tuli hakemaan meitä taas sille samalle rannalle missä oltiin syömässä toisena malapascuapäivänä ni tuli vähän kiire! Tavattiin Malapascualla pari ruotsalaista tyttöä ja mentiin niitten ja paikallisten kans taas grillaileen, syömään ja viettämään sen toisen ruotsalaisen synttäreitä. Se oli samalla meijän viimenen ilta saarella, vähän jotenki haikeeta mut mukava oli lähtee kohti uusia unelmarantoja. Ja hyvä lähtee sillon ku on vielä kivaa eikä ehi tylsistyä!

Koko eilinen päivä ja yö ja tämä aamupäivä meni sitten matkustaessa. Ensin veneellä Malapascualta Mayaan josta bussimatka Cebuun. Cebusta ostettiin laivaliput yölaivaan Surigaoon. Laivamatka kesti ilta seittämästä aamu kuuteen ja olihan seki kokemus. Meillä oli paikat turistiluokassa joka tarkotti sitä, että oli iso sali missä oli vierivieressä kerrossänkyjä. Siellä me nukuttiin alasängyissä ja ihan hyvin jopa tilanteeseen nähden nukuttiinki. Matulla oli tainnu jäähä univelkoja sukelluskurssista ja minä ja Vilma muuten vaan haluttiin nukkua, ensimmäisellä viikolla saatiin tarpeeksi valvomisesta... Vaikka eihän se uni meinannu aluksi tulla ku silmissä hyppeli ne kämmenen kokoset torakat.

Surigao on siis täällä Filippiinien eteläosassa oleva kaupunki mistä oli vielä parin tunnin laivamatka Siargaon saarelle. Surigaossa meillä oli jonkin verran aikaa kierrellä vähä ennen ku seuraava laiva lähti joten ei muuta ku reput selkään ja kaupungille. Bogon reissun jälkeen enää mikään ei tuntunu miltään, ei vaikka ihmiset vähän (eikä ihan vähänkää) tuijotti ja vilkutteli, huuteli ja naureskeli. Kyllä oli taas olo niinku julkkiksella! Kierreltiin vähän paikallisia kauppoja ja kojuja ja ostettiin tuoretta pullaa leipomosta. Ja ei muuta ku seuraavalle matkalle. Laiva Siargaoon oli semmonen pieni vene missä ei ollu ku muutama kymmenen paikkaa. Ilma oli vähän sateinen ja myrskynen ja ehtihän se merisairauski iskee siinä parin tunnin aikana mut ehjinä taas päästiin perille! Ja kyllä, täällä me nyt ollaan, taas kerran täydellisellä hotelilla joka sijaitsee täydellisellä paikalla rannalla ja jossa meillä on ei ihan niin täydellinen huone. Ollaan niin luksuksesti eletty tähän mennessä et otettiin halvin mahollinen huone ja sen mukanenhan se sitte onki. Pieni huone vastaanoton yläkerrassa johon just mahtuu yks parisänky ja vaatekaappi. Vessa ja kylpuhuone yleisissä tiloissa alakerrassa. Mutta ei haittaa, on täällä muuten kyllä niin mukavan näköstä! Huomenna herätään toivottavasti aurinkoiseen päivään ja ei muutaku surffaamaan.  Ai että me nautitaan!

Sateisin lomaterveisin Surigaolta, Venla

!!!

Kirkkaan sinisenä välkehtivä meri, lämpimässä tuulessa kahisevat palmun oksat ja samettisen pehmeää hiekkaa.... viimeiseksi mainittua tietysti silmissä, korvissa, hiuksissa ja hampaan kolossa suomi vs. malapascua-lentopallopelin jälkeen, mutta ei haittaa, koska ystävät, me ollaan vihdoin täydellisessä lomaparatiisissa! Riemunkiljahduksianne kuunnellessani voin tietysti vähän kertoo miten tänne vihdoin päädyttiin.

Manilasta lähettiin sunnuntai-aamun valjetessa osa huonosti nukkuneina, osa huonovointisina, mutta kaikki jännittyneinä lentokentälle toiveena päästä Cebuun asti. Kaikille pakollisia lentokenttämaksuja ei tarvinnu tietenkään maksaa, koska "juu aar sou bjuudifuul" (ilmeisesti ne on kovin eläinrakkaita, ku kolme valkosta valasta oli niistä kaunis näky..) ja oltiin haljeta onnesta, ku ilmasta käsin näky vihdoin turkoosin meren ympäroimiä saaria, tulivuoria ja vihreiden metsien peittämiä satumaakukkuloita. Ne tuntu Manilasta käsin vielä oikeesti tosi kaukasilta.

Cebusta jatkettiin bussilla ehkä kolme tuntia mutkikkaita teitä ja hurjaa vauhtia Bogoon ja matkan varrella ehti nähä niin paljon erilaista elämää, ku mitä armaassa Siilinjärvi cityssä, että kyllä ei oo kukaan turhaan alkanu käyttää niinki kulunutta fraasia, ku " matkailu avartaa." Perillä Bogossa alko jo hämärtää ja oltiin suorastaan nähtävyys pienessä kaupungissa, ku ihmiset säntäili kattomaan aitoja suomalaisia jättejä. Me ollaan oikeesti täällä Vilman kans pitkiä, ku muut ei jotenki varmaa kuuman ilmaston takia jaksa kasvaa 160cm pidemmiks. (huom vitsi) Bogossa yritettiin löytää meiän hotellin numeroa netistä, mutta ei löydetty ja alko jo vähä pelottaa, että pitääks meiän vaan hypätä jonkun kyytiin ja toivoo, että se vie perille, n.13km päähän hotellille. No, ei siinä muu auttanu, ku istahtaa mopon ja sen sivuvaunun kyytiin ja kädet ristissä singahdettiin lämpimään hämärään luottaen siihen, että kyllä meistä huolta pidetään.

Loppujen lopuks päästiin onneks mutkaisten ja kivikkoisten teiden jälkeen kotoisalle hotellille ja kiitollisina maksettiin meiä nuorelle kuskille 500 pesoa, eli enemmän, ku mitä se on koskaan varmaan lotossakaan uskonu voittavansa. Meille se matka makso siis reilu kolme euroa per henki. Meiä hotellin henkilökunta oli aivan ihanan ystävällistä ja se paikka vähän niinku joku leirikeskus, missä oli biitsikenttä, sulkapalloo, biljardia, uima-allas, kaks ravintolaa, saunat yms. Oltiin siellä yks päivä rauhassa ja mä kävin nostamassa skootterikuskin kans Bogosta rahaa meille Malapascuaa varten, ku täällä ei oo nostomaattia. Jalka täristen nostin järkyttäviä setelinippuja toistensa perään, sulloin niitä repun pohjalle ja yritin olla näyttämättä länsimaiselta tytöltä ryöväämässä bogolaisen pankkiautomaatin kaikkia seteleitä.

Tänään tultiin sit aamulla taas useiden herttaisten kylien läpi Mayaan, josta päästiin lautalla tänne Malapascualle. Tää on ihan ku tän postauksen eka lause antaa ymmärtää eli hipoo täydellisyyttä lomanviettopaikkana. Ah, nyt me vaan aiotaan nauttia ja mä ja Venla suoritetaan se sukelluskurssi tässä viikon sisällä. Jännittävää!!!!!!!!!!!!!!!

Voisin vielä tän raskaan mitä-ollaan-tehty-jaaritelman päätteeks kertoo teille, miks lähdin just näitten tyttöjen kans reissuun. Tässä yks oiva keskustelu eiliseltä, joka saattaa vähän avata asiaa:

 Vilma tutkii ruokalistaa ja miettii ääneen: "Mitä on pork?"
Matu: "Jotain lihaa."
Vilma päättäväisesti: "Härkä. Onko härkä?"
Matu:"Eei."
Vilma miettii Red Bull energiajuomaa ja sanoo oivaltavasti:"Ainiin, ku härkä on tietysti red!!"
Ja viereisessä pöydässä istuvat korealaiset pojat harkitsi varmaan heittävänsä nuudelikulhonsa hullujen nauravien suomalaisten päälle.

Lomaterveisin Matleena in the Malapascua Island (tossa alla on pari kuvaa siitä meiän kahden yön hotellista, ku ei oo tänää jaksettu kuljetella täällä kameraa mukana)

Terweisiä Manilasta osa 2 !

Tänään ollaan:
- herätty aikasin (klo11)
- syöty tuoretta ananasta aamupalaks
- hypätty mopon sivuvaunuun liikenteen vilskeeseen ja käyty samassa kauppakeskukses ku eilen
- hymyilty
- ihmetelty mm, eikö filippiiniläiset tosiaan käytä vessapaperia ?? -culture shock
- naurettu
- oltu ihmeellisiä valkoisia aasialaisten joukossa
- käyty hotellin viereisessä kauniissa puistossa
- saatu henkilökohtainen esitys iloisten koululaispoikien tanssista
- juteltu ihanan naisen ja hänen ystävien kanssa
- nautittu lämpimästä tuulenvireestä ja auringonpaisteesta pihalla
- heitetty läpyskää
- leikattu toistemme hiukset
- pakattu kamoja odottaen huomista  mitä seikkauluja se tuo tullessaan!

 

Vilma
Ps. terkut kotiin ja suomeen ! (huomenna lähdetään hiihtämään perinteistä kohti cee cee cebua!!!!)

Terweisiä Manilasta

Kyllä tää elämä on ihanaa! Jatkettiin meijän Manilavisiittiä vielä pari päivää, ihan vaan siitä syystä ku tää meijän hotelli on niiin huikee ja ihana ja kotoisa. Ei oo valittamista! Ystävällisiä ja mukavia ihmisiäki. Ollaan pikkusen jo tutustuttu tähän meijän lähiympäristöön ja Manila on kyllä hauska ja oikeesti rento kaupunki. Hirveesti ihmisiä ja tyypit vaan hengailee joka puolella ja liikennekki on mitä on. Kyllä täällä vähä saa pelätä henkensä puolesta ku kävelee tuolla kaduilla ja ylittää vaikka tietä, ei näillä tunnu olevan mitään liikkennesääntöjä.

Eilen ku oltiin nukuttu vaivaiset 16 tunnin yöunet lähettiin Mall of Asiaan eli kauppakeskukseen, ihan hervottoman isoon semmoseen. Siis oikeesti se oli ISO, ei mikään Kempeleen Zeppeliini. Käytiin siellä syömässä espanjalaisittain eli burrittoja ja tacoja, ja kierreltiin vähän kauppoja. Budjetti on mitä on ni ei oikein vaatekauppoja hirveesti koluttu mut ei meillä siellä kyllä tylsää tullu. Keskellä kauppakeskusta oli luistelukenttä ja mitäs muutakaan supisuomalaiset tytöt tekeekään ku vuokraa luistimet ja mennä liihottaa kesämekot päällä jäällä paikallisten katsoessa silmät pyöreinä noita valkoisia jääkeijukaisia. Olihan se kyllä hauskaa, Matun ensimmäiset luistelut tälle talvelle (ja viime talvelle).

Hotellille takas tultua meitä odotti huikee yllätys, rinkat oli tullu! Ihanaa, kesävaatteita ja sandaalit! (vaikka eihän noissa lenkkareissakaa valittamista oo.) Hotellin mukavan olonen uima-allaski pääsi testaukseen ku saatiin uikkarit. Sen illan suunnitelmiin kuulu myös lentojen ja hotellin varaaminen Cebulta ja niinhän me tehtiinki, muutaman tunnin säädön jälkeen, ku oli maksujen kans hieman ongelmia. Mutta voi sitä fiilistä ku kaikki onnistu, saatiin halvat lennot Cebulle ja mukavan olonen hotelli ihan rannalta. Siellä meijän on tarkotus olla yks yö ja suunnata sit paratiisisaarelle Malapascualle jossa luultavasti hankitaan sukelluskortit.  Kyllä sitä ihmislapsi nauttii.

 Vois sanoa että hieman oli vielä univelkaa ku tänä aamuna herättiin kello 15.00. Eli nukuttiin reilut 15 tuntia, ihan perus. Mut kyllä sitä osaa nauttia ku muistelee niitä talviaamuja Suomessa ku herätyskello soi 6.00 ja lähet pyöräileen töihin -20 asteen pakkasessa. Tsemppiä kaikille Suomeen! Kyllä tällaset hiihtokelit sinnekki joskus vielä saapuu. :)

Matu tutki heti aamusta Filippiinituristikirjaansa ja löysi sieltä mielenkiintoselta vaikuttavan paikan, Robinson's placen. Se on tästä meijän hotellilta noin kilsan päässä oleva kauppakeskus. Tutkittiin netistä reittiohjeita ja päätettiin lähtee kävelemään. Meijän suuntavaistoissa ei oo kyllä kehumista ku heti ensimmäisestä risteyksestä lähettiin väärään suuntaan, joten koettiin sitten parhaaksemme ottaa sinne kyyti. Ja tottakai ku ekologisia ollaan ni hypättiin pyörämiehen sivuvaunuun ja hurautettiin kauppakeskukseen. Siellä me sit käytiin syömässä päivällinen ja kierreltiin kauppoja. Ruokakauppa oli aika suhteettoman kallis mut ostettiin ilta- ja aamupalaksi vähän hedelmiä ja lähdettiin hotellille. Täällä me nyt istutaan, hotellin sisäpihalla uima-altaan vieressä, syödään tuoretta ananasta ja suunnitellaan (tai Matu suunnittelee) tulevaa.

Venla

Suksimassa kuusesta kohti palmua

Nyt se suuri paiva koitti (niinkuin lauluntekijä hyvin asian on ilmaissut), kun noustiin parin tunnin younien jalkeen jännitys mahanpohjassa leijaillen epatodelliselta tuntuvaan tiistaiaamuun. Nuoripari Kanniaisen uljaalla ja kiiltelevalla kaaralla karautettiin lentokentalle ja matkalla laulettiin aanenavauksena tietysti viela Oi maamme Suomi - isanmaallisuutta kun voi harvoin korostaa liikaa.

Puristettiin hymyillen toisia kasista, ku lentokone nousi kohti uusia elamyksia, leppoisaa lampoa, rutiinitonta arkea, hilpeita hetkia ja lystikasta seikkailua. Mottona tietysti filippiinilaisittain ehdottoman osuvasti kiteytetty sanonta "bahala na", joka tarkottaa suurin piirtein sita, etta rennosti vaan, tuli mita tuli, jatetaan kaikki meita paremmin ymmartavan kasiin.

Kirjotin edellisen patkan Amsterdamissa lentokentalla, mutta sit netti loppu ja ei ehditty lahettaa sita, ni kirjottaminen jatkuu Manilassa meian hotellin aulassa. Lennot meni iha hyvin ottaen huomioon, etta nukuttiin patkissa varmaan korkeintaan viis tuntia eli valvottiin ennen pitkia unia rento 40h verran. En oo ikina elamassa ollu nii vasyny, ku eilen ennen ku painoin paan tyynyyn. Kello oli taalla paivalla kaks ja nukkua posoteltiin seuraavaan aamuun asti. Rinkat tietysti jai Kiinaan, mutta ne tulee tanaan hotellille.

Eilen sita ehti jo miettia, etta mihin me ollaan tultu, ku ajettiin taksilla Manilan sekamelskaliikenteessa ja ihmisia on joka paikassa niin paljon, mutta siks tanne onneks lahtiki, etta nakee miten OIKEESTI suurin osa maailman ihmisita elaa ja millasessa ymparistossa. Tanaan lahdetaan varmaan kaymaan Mall of Asiassa rinkkoja odotellessa ja ostetaan ainaki frisbee ja pallo, ni on rannalla jotain tekemista, ku huomenna viimestaan suunnataan kohti aaltoja ja hienoa hiekkaa.

Ruskettuneet tytot lentsikassa. Venlan ajatukset hiihtelivat jo filippiinien valaistuilla laduilla..




Taidevalokuvaaja Vilman otos ns.uimiksesta, jossa ei voida uida, ku ei oo uikkareita

viikko matkaan!

tässä nyt tämmönen testaus en oikee osaa käyttää vielä tätä blogia, tosiaan viikko matkaan ja jännittää, huhheijjaa miljoona asiaa vielä mitä pitäis muistaa otttaa mukaan! turvallisesti kotona ainaki nytte, porukka nukkuu ja kuuntelen mussaa ja  mietin mitä seuraavat kolmekuukautta tuo tullessaan! tosiaa filippiineille lähetään minä + kaks ihan huikeeta matkakumppania matu ja venla, tätä blogia me sitte siellä yritetään päivitellä aina ku mahdollista :)